tähän en kyl kyllästy vähään aikaa XD
♥
♥♥♥ : 3
sitten kuvia : D
tylsistytti tv:n ääressä ni väsäsin tälläsii liskoi
tää toinen meni ystävän pv lahjaks kaverille X P
oli vähän ideoiden puutetta..
ja päätin sit tehä hamahelmistä Mario-sieniä n__n
tää on tämmöne kokeilu : D
ja sitten laitan ne tekstit tähän : 3 ensin novelli ja sitten "runo"
taustamusax suosittelen näitä:
The rags of my heart
Sataa lunta. Kylmät hiutaleet tipahtelevat ylöspäin suunnatuille kasvoilleni, huokaisen. Askeleeni tuntuvat vähitellen raskaammilta, kun kuljen hiljalleen eteenpäin. Määränpääni häilyy olemattomuuden rajoille, en ole enää varma minne olen menossa.. Jokin alitajunnassani ohjaa minua, tajuan hämärästi kulkevani kotia kohti. Niin kotia.. Miksi olen menossa kotiin? Ei minulla kai sitten ole muuta paikkaa jonne mennä.
Pysähdyn lähimmälle bussipysäkille odottamaan. Lasken katseeni maahan, jota peittää puolen metrin paksuinen, likainen lumi, lumi jota inhoan nyt vielä enemmän kuin ennen..
Hengitykseni höyryää, kun muodostan ilmaan näkymättömiä sanoja, sanoja jotka on tarkoitettu vain sinun kuuroille korvillesi. Tuuli huojuttaa pysäkkiä ympäröiviä havupuita ja saa minut tuntemaan kylmyyttä. Haron ilmaa kohmeisilla, paljailla käsilläni, etsin kai sinua jälleen viereltäni..
Hengitykseni höyryää, kun muodostan ilmaan näkymättömiä sanoja, sanoja jotka on tarkoitettu vain sinun kuuroille korvillesi. Tuuli huojuttaa pysäkkiä ympäröiviä havupuita ja saa minut tuntemaan kylmyyttä. Haron ilmaa kohmeisilla, paljailla käsilläni, etsin kai sinua jälleen viereltäni..
Bussi saapuu hiljalleen lumisen kulman takaa tuoden hieman lämpöä muuten niin kylmään maailmaan, maailmaan jossa elän.. jossa harhailen.. ilman päämäärää.. ilman sinua.
Kuljettaja avaa minulle oven ja astun varovasti sisään hänen lämpimään asumukseensa. Istun bussin takapenkille ja katson hiljaa iloisia ja keskenään kommunikoivia kanssamatkustajia. Tunnen itseni ulkopuoliseksi, suljen turtuneet surulliset silmäni, ehkä ajattelen näin kadottavani huoleni, ehkä ajattelen näin kadottavani huoleni, ehkä kuvittelen olevani osa tuota iloista massaa tai ehkä olen ihan jossain muualla. Pienen hetken ajattelen istuvani sinun kanssasi.. aivan kahdestaan ilman likaisuutta ja syytöstä. Kaunis ajatus katoaa nopeasti, en pysty ajattelemaan enää olevani onnellinen. En enää, sen jälkeen mitä meille tapahtui.
Kuljettaja avaa minulle oven ja astun varovasti sisään hänen lämpimään asumukseensa. Istun bussin takapenkille ja katson hiljaa iloisia ja keskenään kommunikoivia kanssamatkustajia. Tunnen itseni ulkopuoliseksi, suljen turtuneet surulliset silmäni, ehkä ajattelen näin kadottavani huoleni, ehkä ajattelen näin kadottavani huoleni, ehkä kuvittelen olevani osa tuota iloista massaa tai ehkä olen ihan jossain muualla. Pienen hetken ajattelen istuvani sinun kanssasi.. aivan kahdestaan ilman likaisuutta ja syytöstä. Kaunis ajatus katoaa nopeasti, en pysty ajattelemaan enää olevani onnellinen. En enää, sen jälkeen mitä meille tapahtui.
Bussi pysähtyy ja sisään astuu minulle vieras poika, hän tähyilee itselleen paikkaa. Nähtyään seuraavan katseeni, poika tallustelee bussin takapenkille ja istuu viereeni, kun bussin lähtee jälleen hitaasti liikkeelle. Huomaan pojan katselevan minua, käännän vaivautuneena pääni hänestä poispäin, kohti suttuista ikkunaa. Kadun hetkellistä kiinnostumistani tuntemattomaan poikaan. Bussin ikkunan himmeässä heijastuksessa näen sinun syyttävät kasvosi. Yksinäinen kyynel valuu poskeani pitkin. Silmäsi olivat niin syyttävät, etten kestänyt niitä, en silloin enkä nytkään. Leukaani alkaa kuumottaa siitä kohtaa mihin olit minua lyönyt.
Kuulen hämärästi vieressäni istuvan pojan sanovan minulle jotain. Käännän varovasti päätäni häneen päin.
”Itkeksä..?” poika kysyy tarjoten minulle valkoista kertakäyttönenäliinaa. En käsitä pojan kysymystä, enhän minä itke.. vai itkenkö? Ja mitä se pojalle kuuluu? Hoitakoon omat asiansa.. Kielteisistä ajatuksistani huolimatta huomaan ottavani pojan tarjoaman nenäliinan vastaan. Poika hymyilee minulle, en vastaa hymyyn. Hetken mietittyäni hymyilen hänelle kuitenkin. Se saa toimia ikään kuin kiitoksena nenäliinasta. Tajuan pojalle antamani hymyn olevan ensimmäinen sitten sinun jälkeesi, tuskallista.. Kuinka riippuvainen sinusta olinkaan.. Kuinka hymyily voikin sattua näin. Minua vainonneen sisäisen tuskan rinnalle syntyy jotain pientä ja rauhoittavaa.. jotain mitä vieressäni istuva poika on saanut aikaan.
”Kiitos..” suustani pääsee. Pojan ystävällisen tummille kasvoille syttyy uusi hymy.
”Vähän viiveessä, hä?” Pojan rauhallinen nauru saa lämmön sisälläni kasvamaan. En voinut olla vastaamatta:
”Ei se ollu siitä nenäliinasta. Sähän sait jo hymyn kiitokseksi.” Lisää rauhallista, kaunista naurua.
”Aijaa.. no mistä sitten toi kiitos?” Suljen hätääntyneenä suuni. Miksi tuo poika saa minut epäröimään? Poika ei hellittänyt tummaa, syvää katsettaan minusta.
”Ole hyvä.” En voinut olla hymyilemättä.
”Miten sä voit sanoo ole hyvä, ku sä et tiiä mistä mä kiitin sua?” Olankohautus ja naurua.
”Sä oot outo..”
”Ja sä oot mielenkiintonen. Lämmin olo sisälläni kasvaa..
”Kiitos.”
”Itkeksä..?” poika kysyy tarjoten minulle valkoista kertakäyttönenäliinaa. En käsitä pojan kysymystä, enhän minä itke.. vai itkenkö? Ja mitä se pojalle kuuluu? Hoitakoon omat asiansa.. Kielteisistä ajatuksistani huolimatta huomaan ottavani pojan tarjoaman nenäliinan vastaan. Poika hymyilee minulle, en vastaa hymyyn. Hetken mietittyäni hymyilen hänelle kuitenkin. Se saa toimia ikään kuin kiitoksena nenäliinasta. Tajuan pojalle antamani hymyn olevan ensimmäinen sitten sinun jälkeesi, tuskallista.. Kuinka riippuvainen sinusta olinkaan.. Kuinka hymyily voikin sattua näin. Minua vainonneen sisäisen tuskan rinnalle syntyy jotain pientä ja rauhoittavaa.. jotain mitä vieressäni istuva poika on saanut aikaan.
”Kiitos..” suustani pääsee. Pojan ystävällisen tummille kasvoille syttyy uusi hymy.
”Vähän viiveessä, hä?” Pojan rauhallinen nauru saa lämmön sisälläni kasvamaan. En voinut olla vastaamatta:
”Ei se ollu siitä nenäliinasta. Sähän sait jo hymyn kiitokseksi.” Lisää rauhallista, kaunista naurua.
”Aijaa.. no mistä sitten toi kiitos?” Suljen hätääntyneenä suuni. Miksi tuo poika saa minut epäröimään? Poika ei hellittänyt tummaa, syvää katsettaan minusta.
”Ole hyvä.” En voinut olla hymyilemättä.
”Miten sä voit sanoo ole hyvä, ku sä et tiiä mistä mä kiitin sua?” Olankohautus ja naurua.
”Sä oot outo..”
”Ja sä oot mielenkiintonen. Lämmin olo sisälläni kasvaa..
”Kiitos.”
Bussin lähestyessä pysäkkiä jossa minun pitäisi jäädä, painan varovasti punaista stop-nappulaa. Tumma poika katsoo minua hetken, hänen ilmeensä on hieman surullinen.
”Jääksä pois nyt?”
”Joo..”
Poika kaivaa taskustaan uuden nenäliinan ja kysyy:
”Onx sulla kynää?” Annan hänelle ensimmäisen laukustani löytämäni tussin. Poika ottaa sen ja raapustaa sillä nenäliinaan numeronsa ja ojentaa sen sitten minulle.
”Tossa. Jos tarttet tukee ni soita mulle, mä haluun tutustuu suhun paremmin..”
Bussi pysähtyy ja poika antaa minulle tilaa, että pääsen pois bussista. Lämpimän asumuksen ovi avautuu tuoden kasvoilleni kylmää ilmaa. Katson varovasti poikaa, hän hymyilee minulle ja heilauttaa kättään.
”Jääksä pois nyt?”
”Joo..”
Poika kaivaa taskustaan uuden nenäliinan ja kysyy:
”Onx sulla kynää?” Annan hänelle ensimmäisen laukustani löytämäni tussin. Poika ottaa sen ja raapustaa sillä nenäliinaan numeronsa ja ojentaa sen sitten minulle.
”Tossa. Jos tarttet tukee ni soita mulle, mä haluun tutustuu suhun paremmin..”
Bussi pysähtyy ja poika antaa minulle tilaa, että pääsen pois bussista. Lämpimän asumuksen ovi avautuu tuoden kasvoilleni kylmää ilmaa. Katson varovasti poikaa, hän hymyilee minulle ja heilauttaa kättään.
Kävellessäni kotia kohti ajatukset sinusta palaavat. Lämpimyys sydämestäni ei kuitenkaan katoa, mutta sen seuralainen.. tuska kasvaa. Otan puhelimeni esiin ja näppäilen kädet täristen pojalle viestin:
”Pystytsä pelastaan mut?”
Tuivertava tuuli ympäröi minut. Jos tuo poika saisi sinut katoamaan.. niin silloin voisin tuntea itseni taas onnelliseksi. Puhelimeni piippaa. Viesti sisältää vain yhden sanan, mutta se merkitsi sitäkin enemmän:
”Joo.”
”Pystytsä pelastaan mut?”
Tuivertava tuuli ympäröi minut. Jos tuo poika saisi sinut katoamaan.. niin silloin voisin tuntea itseni taas onnelliseksi. Puhelimeni piippaa. Viesti sisältää vain yhden sanan, mutta se merkitsi sitäkin enemmän:
”Joo.”
Luettuani viestin, tunsin miten pala sinua lohkesi minusta pois.. lopullisesti.
Kiitos 2NE1 – the second mini album, ugly, lonely and don’t cry n__n love..
sitten runolle taustalle:
If every moment was a dream
Valkoiset seinät, sisältä pehmustettu, ulkoa kylmä.. panssaroitu
Ei ikkunaa, ei esineitä, ei huonekaluja, ovi on.. mutta lukossa
Ei ikkunaa, ei esineitä, ei huonekaluja, ovi on.. mutta lukossa
Istun yksin keskellä huonetta, pakkopaidassa, kädet ja mieli sidottuna.. henkisesti
Yhdessä yläkulmassa on musta kamera, se tarkkailee, syyttää.. häiritsee yksityisyyttäni
En käsitä, miksi olen täällä, miksi istun, miksi elän.. niin.. miksi elän?
Yhdessä yläkulmassa on musta kamera, se tarkkailee, syyttää.. häiritsee yksityisyyttäni
En käsitä, miksi olen täällä, miksi istun, miksi elän.. niin.. miksi elän?
Valkoiseen seinään ilmestyy reikä, josta tulet jälleen sisään,
katsomaan minua.. pelastamaan minut
Istut viereeni ja naurat, nauran kanssasi,
tunnen miten kamera tarkentaa minuun
katsomaan minua.. pelastamaan minut
Istut viereeni ja naurat, nauran kanssasi,
tunnen miten kamera tarkentaa minuun
Sytytät minut palamaan, nauran kun liekit korventavat kasvojani,
huomaan huutavani: MINÄ PALAN! MINÄ PALAN!
Kaadat minut makuulle ja suutelet kaulaani,
sitten reikä seinässä avautuu jälleen, tajuan että sinun on taas aika lähteä.. ÄLÄ LÄHDE!
huomaan huutavani: MINÄ PALAN! MINÄ PALAN!
Kaadat minut makuulle ja suutelet kaulaani,
sitten reikä seinässä avautuu jälleen, tajuan että sinun on taas aika lähteä.. ÄLÄ LÄHDE!
Vaaleanpunainen yksisarvisesi tulee hakemaan sinua
EI.. EI EI! ÄLÄ LÄHDE! TULE TAKAISIN!
Kierin itkien pehmustetulla lattialla
OTA MINUT MUKAASI! KYLLÄ MINÄKIN.. KYLLÄ MINÄKIN MAHDUN YKSISARVISESI SELKÄÄN!
EI.. EI EI! ÄLÄ LÄHDE! TULE TAKAISIN!
Kierin itkien pehmustetulla lattialla
OTA MINUT MUKAASI! KYLLÄ MINÄKIN.. KYLLÄ MINÄKIN MAHDUN YKSISARVISESI SELKÄÄN!
Vilkutat minulle hyvästiksi, ryömin sinua kohti,
mutta reikä ehtii jälleen sulkeutua ennen kuin ehdin perille asti..
Hakkaan itkien ja huutaen päätäni pehmusteeseen
mutta reikä ehtii jälleen sulkeutua ennen kuin ehdin perille asti..
Hakkaan itkien ja huutaen päätäni pehmusteeseen
Kuulen kuinka huoneen ovi avataan
HOITAJAT! TE NÄITTE HÄNET KAMERASSA! KÄSKEKÄÄ HÄNEN TULLA TAKAISIN!
Hoitajat hymyilevät ja nyökkivät..
Käsivarttani vasten painetaan jotakin terävää
HOITAJAT! TE NÄITTE HÄNET KAMERASSA! KÄSKEKÄÄ HÄNEN TULLA TAKAISIN!
Hoitajat hymyilevät ja nyökkivät..
Käsivarttani vasten painetaan jotakin terävää
Ennen kuin silmissäni alkoi sumentaa,
näen miten sinä isket minulle silmää.. naurat ahdingolleni
Huomaan nauravani mukanasi
nauravani.. itselleni
näen miten sinä isket minulle silmää.. naurat ahdingolleni
Huomaan nauravani mukanasi
nauravani.. itselleni
Istun yksin keskellä huonetta, pakkopaidassa, kädet ja mieli sidottuna.. henkisesti
Yhdessä yläkulmassa on musta kamera, se tarkkailee, syyttää.. häiritsee yksityisyyttäni
En käsitä, miksi olen täällä, miksi istun, miksi elän.. niin.. miksi elän?
Yhdessä yläkulmassa on musta kamera, se tarkkailee, syyttää.. häiritsee yksityisyyttäni
En käsitä, miksi olen täällä, miksi istun, miksi elän.. niin.. miksi elän?
Kiitos paljon JYJ- Still In Love ^__^
sellasta tällä kertaa : 3 see ya nuf~~
0 kommenttia:
Lähetä kommentti